Kuolemantanssi avaa Raamin syyskauden

Näyttelykokonaisuus arkistaa mytologisoitua kuolemaa, murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden.

Jouko Alapartasen elokuvallisessa piirrosinstallaatiossa seikkailee usein pääkallo tai kuoleman luurankohahmo eri yhteyksissä. Vanhemman taiteen muotokieli yhdistyy aikamme ironiaan.

Tuomas Korkalo tuo näyttelyyn vesiväreillä ja japaninmusteella toteutettuja maalauksia kuolemasta. Korkalon maalauksissa Kuolema esiintyy traagisena ja melankolisena ja karnevalistisenakin hahmona, joka reagoi ihmisyyteen, maailmaan ja yksinäisyyteen, omalla liikuttavalla tavallaan.

Ulla Remeksen maalauskokonaisuus on nimeltään Kuoleman varjon maa. Siinä hän tekee näkyväksi laajenevien sotien aiheuttamia tunnelmia: esimerkiksi maalaus Muurit kohoavat laajenee globaaliksi – elämme valitettavaa aikaa, jolloin muurien purkamisen ja sovinnon rakentamisen sijaan rajoja vahvistetaan ja rikotaan. Mukana on myös kuluneen kesän telemastoturmaa käsittelevä teos, jossa Remes työstää surua.

Anna-Maija Rissanen kuvaa teoksissaan elämän virtaa. Luonnosta inspiraationsa saavissa aiheissa hän etsii tasapainoa haurauden ja voiman välillä. Sarjalla Siirtymät hän työstää oman äitinsä saattohoitoa ja juuri tapahtunutta kuolemaa.

Viron Viljandissa työskentelevä Mika Vesalahti tuo maalauksia varhaisemmasta ”Kuolemantanssi” nimisestä maalaussarjasta. Lähtökohtana on toiminut Tallinnassa sijaitseva Bernt Notken maalaus, jonka ohella sarja sisältää viittauksia niin William Kentridgen piirrostaiteeseen kuin Bergmanin elokuviin. Teema päivitetään aikamme sotanäyttämölle ja finanssikapitalismin foorumeille.

Kuolemattomat -taiteilijaryhmän uusin jäsen, saksalaisvahvistus Susanne Stiegeler tuo näyttelyyn runsaita, useita materiaaleja ja tekniikoita yhdistäviä installaatioita, jotka saavat vaikutteensa katolisesta estetiikasta. Kuolema, vanitas ja magia ovat hänen teemojaan, mutta myös rakkaus ja omistautuminen, ihmisen ja eläimen arvo – kepeyttä ja ironiaa unohtamatta.

Näyttelykokonaisuus on saanut ideansa Virossa asuvan yhdysvaltalaisen antropologi-keräilijän Roland Paul Firnhaberin Dance of death-kokoelmasta. Kuolemantanssi (ransk. La Danse Macabre, engl. Dance of death, ital. La Danza Macabra, saks. Totentanz) oli keskiajalla vallinnut hyvin yleinen maalaustaiteen aihe, joka kuvaa vertauskuvallisesti kuoleman universaaliutta ja arvaamattomuutta. Nykytaiteilijoiden tuottama näyttelykokonaisuus muodostaa kiinnostavan vuoropuhelun kuolemantanssi-teeman ympärille historiasta nykypäivään.

Omalle ja yhteiselle muistelulle avautuu mahdollisuus Ulla Remeksen Tuonelanvirta -yhteisötaideinstallaatiossa, joka koostuu 150-vuotiaista hautausmaiden puista tehdyistä tuppeensahatuista ja pinnaltaan poltetuista lankkupöydistä ja niihin ripustettavista langoista tai kevyistä vaatteista. Voit esimerkiksi tuoda edesmenneen ihmisen villasukan teokseen tai purkaa hänen villapaitaansa siihen. Elämän ja kuoleman virrat kuljettavat muistoja yhteen ja erilleen, lähelle ja pois. Kuolevaisuuden ja muistelun teema voi laajentua omasta surusta yhteiseksi elämän jatkuvuuden ymmärtämiseksi.

Dance Macabre – Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen, Susanne Stiegeler ja Mika Vesalahti taidetila Raamissa 15.8.-27.9.2024. Näyttelytila Raamissa nähtävä näyttely jatkaa syksyllä Saksaan.

Kuva: Tuomas Korkalo: Muista hengittää, 2023.

Lisätiedot:

Tuomas Korkalo, 044 5358744, tuomas.korkalo@gmail.com
Hanna Westman, museo- ja kokoelma-amanuenssi, 044 486 0979, hanna.westman@nokiankaupunki.fi